Täydennyskurssi päätökseen

Vääpelikilta ry:n Markku Viikistä kurssin priimus.

Puolustusvoimat järjestää reserviläisten täydennyskursseja, joilla koulutetaan miehistöön kuuluvia reserviläisiä aliupseereiksi ja reservin aliupseereita reservin upseereiksi. Täydennyskurssien tehtävänä on toimia aktiivisten reserviläisten väylänä kehittyä SA-tehtävissään sekä tarjota Puolustusvoimille ammattitaitoisia reservin johtajia. Tarkoitus ei ole kouluttaa perusryhmyreitä tai -joukkueenjohtajia, vaan omien alojensa asiantuntijoita, joilla on todellista käyttöä kriisiajan kokoonpanoissa.

Joka toinen vuosi järjestettyjen täydennyskursseille voi hakeutua koko maasta. Tänä vuonna, kuten aikaisemminkin, vastasi aliupseerikoulutuksesta Kaartin Jääkärirykmentti luonnonkauniilla Santahaminan saarella Helsingissä. Yli 200 hakijasta oli valittu 16 Puolustusvoimien tarpeita parhaiten vastaavaa ”oppilasta” ympäri Suomen. Allekirjoittanut oli joukossa mukana ja suoritti 7.3.–14.10.2011 Miehistöstä aliupseeriksi reservissä -täydennyskurssi 5/31:n. Seuraavassa yhteenvetoa kurssista.

Kurssilaisten ikähaarukka oli 23–38-vuotta, kaikki olivat tavalla tai toisella aktiivisia reserviläisiä ja edustettuina olivat niin maa-, meri- kuin ilmavoimat. Lisäksi kolmanneksella oli kriha-kokemusta. Tällä kurssilla oli ensimmäistä kertaa käytössä karsivana Cooperin testin rajana 2300m.

Allekirjoittaneen tapaan liki puolet kurssilaisista oli reservin (miehistön) alikersantteja jo ennen kurssia, joten pelkkien natsojen vuoksi ei kurssille ollut hakeuduttu. Oma motivaatio perustui halulle kehittyä reservin kouluttajana ja johtajana (HELMAAK, MPK, Vääpelikilta). Mukana oli myös toinen Vääpelikillan jäsen, res. alik Esa Andersson. Kiltamme kannalta on hienoa, että kaksi jäsentä oli tullut valituiksi.

Tetsausta ja syväjohtamista

Aliupseerikoulutus sisälsi KaartJR:n AUK:n keskeisen opetussisällön ja toteutettiin monimuoto-opiskeluna. Kuusi lähiviikkoa sisälsi oppitunnit, tentit, käytännön harjoitukset ja leirit, etäopetus taas esseitä, valmistautumista tuleville lähiviikoille sekä koulutus- ja johtamisharjoittelut MPK:n kursseilla. Itseopiskelu mahdollisti siviilitöiden ja kurssille osallistumisen yhteensovittamisen sekä kannusti ottamaan vastuuta oppimisesta. Luonnollisesti kontaktiviikkojen järjestäminen ns. kovina kertausharjoituspäivinä helpotti vapaan saamista töistä.

Kurssin sisältö rakentui mahdollisimman pitkälle normaalin AUK:n mukaisesti. Sisältöön koostui taistelu-, liikunta-, huolto-, ase- ja ampuma- sekä yleisestä sotilaskoulutuksesta. Toisin sanoen taistelimme metsissä ja asutuskeskuksissa, ammuimme, urheilimme, suunnistimme, hikoilimme esteradalla ja sulkeisissa. Keskeinen painopiste oli koulutus- ja johtamiskoulutuksella, joiden käytännön harjoittelu aina arvioitiin omalla, alaisen ja kouluttajan palautteella.

Kehittyminen palautteen kautta on osa Puolustusvoimien nykyistä johtajuus- ja kouluttajakoulutuksen mallia, syväjohtamista. Pidän sitä mainettaan parempana, joskin hieman hankalana integroida Puolustusvoimien perinteiseen ajatusmaailmaan. Syväjohtaminen on ajattelumalli, ei kasa toimintaohjeita, eikä sen sisäistäminen tapahdu mekaanisesti. Sen vuoksi annetut periaatteet voivat jäädä etäisiksi, ”päälle liimatuiksi”, jos samalla koettaa pitää kiinni perinteisestä auktoriteettijohtamisesta.

Kurssi sisälsi kaksi leiriä, joille osallistuimme muun AUK:n mukana. Heti toisella lähijaksolla maaliskuussa oli vuorossa viikon leiri Kiikalassa, paikassa jossa varusmieslegendan mukaan ”linnutkin lentävät väärinpäin”. Hankea ja hiihtämistä riitti oppiessamme ryhmänjohtamisen ja taistelutaktiikoiden perusteita. Onneksi välillä pääsi saunaan. Toinen hieno kokemus oli Syndalenin ampumaleiriviikko lokakuussa. Keskeisenä teemana oli ryhmän hyökkäys- ja puolustustaistelu, joiden harjoittelun lomassa suoritettiin mm. lihaskunto- ja suunnistustestit. Harvemmin on tullut vedettyä leukoja rautakangesta roikkuen ja takana kovilla panoksilla vedetyt ryhmän hyökkäysammunnat.

 

Lopussa kiitos seisoo

Reservin täydennyskurssien tarkoituksena on päästä hyödyntämään reserviläisten siviiliosaamista SA-toiminnassa. Kyse ei ole ylennysautomaatista, vaan tarve lähtee Puolustusvoimilta. Koulutettavien kirjava tausta kuitenkin vaikeuttaa koulutuksen räätälöintiä, jolloin ainoa mahdollinen tie on tarjota ryhmänjohtamisen peruskoulutus. Käytännön harjoittelun ja kehittymisen tulee tapahtua kertausharjoituksissa tai esim. MPK:n kursseilla.

Jokseenkin heterogeenisesta joukosta reserviläisiä muovautui kurssin edetessä tiukasti yhteen hiileen puhaltava aliupseerikurssi. Tämä tuli todistettua viimeistään viimeisen viikon ryhmänjohtajan tutkinnossa. Väsymyksen ja rasitusten ylitse kantoivat jokaisen henkinen kantti sekä yhteinen ryhmähenki.

Täydennyskurssi yllätti ennakko-oletuksiin nähden fyysisyydellään sekä sillä miten paljon meihin ”ressuihin” panostettiin PV:n taholta. Kumpikin oli hieno asia, sillä jos haluaa tulosta, pitää myös tehdä täysillä.

Lopuksi vielä kerran kiitokset Kaartin Jääkärirykmentin komentajalle eversti Jukka Valkeajärvelle, Aliupseerikoulun johtajalle kapteeni Ari Koivuaholle ja kurssin johtajalle yliluutnantti Maria Hokkaselle. KaartJR:n tuki oli yksi kurssin onnistumisen avaintekijöistä. Materiaaliresurssit, koulutuspuitteet ja ammattitaitoiset kouluttajat mahdollistivat hyvän perustan koulutukselle, harjoittelulle ja oppimiselle. Kurssilaisten motivaatio täydensi paketin. Tällaista kokemusta ei saa rahalla ostettua.

Suomen reservi on nyt saanut 16 uutta AUK:n käynyttä aliupseeria. Opimme paljon, mutta reservin johtajan tie on vasta alussa.

Kärki määrää!

Markku Viikki
Res. alik.; TK 5/31 -kurssin priimus
Vääpelikilta ry / Lääkintajaosto
FM, Ensihoitaja AMK -opiskelija

 

HUOM!

Reservin täydennyskursseista kiinnostuneille: www.puolustusvoimat.fi -> Reserviläisille -> Reservin täydennyskurssit

Palaa otsikoihin