Kaatuneiden huoltoa ja yhdistystoimintaa

Vääpelikilta ry:n kolmas historiikki julkaistiin

Vääpelikilta ry täytti viime vuonna 15 vuotta. Yhdistyksen toimintaa on tallennettu pienimuotoisiin historiikkeihin viiden vuoden jaksoissa, joten 12. joulukuuta 2012 julkaistu historiikki on kolmas yhdistyksen historiassa.

Yhdistystoiminnan lisäksi historiikissa on tälläkin kertaa huollon historiaan liittyvä artikkeli. Viime kerralla artikkeli käsitteli viime sotien komppanian vääpelien kokemuksia. Tällä kertaa artikkeli avaa kaatuneiden huollon taustoja itsenäisessä Suomessa.

Kaatuneiden huolto sai Suomessa omaperäisen muodon. Kun Keski-Euroopan taistelukentillä kaatuneet pääsääntöisesti haudattiin kenttähautoihin, Suomessa jo vuonna 1918 aloitettiin kaatuneiden kotiinkuljetukset.

Sekä punaisella että valkoisella puolella kaatuneet haudattiin kotiseudulle erillisiin sotilashautausmaihin. Punaiset haudat siirrettiin sodan jälkeen näkymättömiin. Sotienvälisen ajan ohjesäännössä lähdettiin Keskieurooppalaiseen tapaan kenttähautausmaista.

Talvisodan alussa alettiin kuitenkin toimittaa kaatuneet kotiseudulle sekä rintamasotilaiden että kotirintaman vaatimuksesta. Sodan aikana kehitettiin kaatuneiden huollon järjestelmä, joka tarkennettuna toimi jatkosodassa ja muodostaa edelleen kaatuneiden huollon perustan.

Erityisesti jatkosodan hyökkäys- ja perääntymisvaiheissa kaatuneiden huolto joutui koetukselle. Vaikka järjestelmä kyseenalaistettiin, sen henkinen merkitys oli niin suuri, ettei toimintaa missään vaiheessa keskeytetty.

Artikkeli sisältää osin ennen julkaisemattomia kuvia, jotka karulla tavalla havainnollistavat kaatuneiden huollon todellisuutta sekä rintamalla että kotiseudulla.

Vääpelikillan historiikin 3. osaa voi tilata yhdistyksen sihteeriltä Timo Tuomelta (timo.tuomi@gmail.com) tai verkkosivujen tilauslomakkeella

Palaa otsikoihin